Kappeli Facebookissa

Loviisan Kappeli -nimellä on tehty sivu Facebookiin. Siellä löytyy tuoreimmat kuvat remontista ja julkaisemme aina uutisia, mitä tapahtuu Kappelissa nyt.

Uusi vuosi- uudet haasteet...

Haluan toivottaa kaikille Kappelin Ystäville Riemullista Uutta Vuotta ja anteeksipyyntöni, kun olen pitänyt teidät pimennossa. On vaan niin ollut suurenluokan ratkaisujen vuosi, joihin kulunut paljon energiaa. Tässä suren jo Kappelinkin tulevaisuutta. Puisto on huonosti valaistu, pikkupojat vielä kivittävät ikkunoita ja kun avoterassi avataan, siellä istuvat puistokemistit.

Mennäänpä alkuvuoteen. Muistatte varmaan, että Kappeli sai Museovirastolta 18 000 € ikkunoihin. Ensin tsemppasin malli-ikkunoiden kanssa koko alkukesän. Lopulta sain neljä tekijää valmistakaan arkkitehdin piirtämän koeikkunan. No,kun sain piirustukset, niin ensimmäinen puuseppä sai burnoutin työssään ja seuraavia etsittiin. Positiivista asiassa oli, että löysin Billnäsin ikkunanentisöintikurssilta lopputyötään tekevän Mirka Halosen Porvoosta. Hän entisti Kappelin ison salin kolme ikkunaa, joka siis käsittää yhteensä yhdeksän ikkunaa. Samoin hän korjasi yläkerran kolme ristikkokoristeista ikkunaa. Muistakaa, että nyt ei ole kyseessä ns tuplia, joita kesäravintolassa ei ole koskaan ollut.
KK-Teräpalvelun Petri Haddaksessa valmisti kyseiset ikkunat, joita oli yhdeksän kertaa kolme. Puupuhtaat ikkunat kävin sitten pohjamaalaamassa Lasikolmikossa kittiurat ennen lasitusta öljykitillä. Nyt ne odottavat asennettuna kevättä, jotta ikkunat voidaan valmiiksi öljymaalata sään lämmetessä. Kaikki vanhat helat, saranat ja salvat on uudelleen käytetty, puhdistettu kodin putkimiehellä ja shellakattu.
Tämän lisäksi ikkunaentisöinnistä on tehty hieno kirjallinen selostus jälkipolville Mirkan ansiota.

Kappelin julkisivu on oma tarinansa. Kaikki purettiin: mädät paneelit ja hirret tarpeen mukaan ja uusittiin vastaavalla puumateriaalla.Ulko-oven paikka siirrettiin alkuperäiselle paikalleen lammenpuolelta. Kesä meni siinäkin, että ajoin tämä mädät puulistojen ja paneeleiden palaset autossa Liljendahliin Haddaksen sahalle ja sain loistavan palvelun. Sieltä löytyy terät malliin kuin malliin. On Kappelin vaaka-ja pystypaneelit ja mahtava julkisivun jalka -ja mahalista. Palvelu pelasi ja olin tosi tyytyväinen. Haddas alltid frågade, paljonko tarvitset. Vastasin, onko sata juoksumetriä paljon vai vähän. Pikkuhiljaan saatiin sitten määrät hanskaan.
Julkisivuakin on jo koemaalattu ja etsitty lopullisia sävyjä. Nyt sieltä löytyy Uulan värikartasta seinävärinä pellava ja listavärinä savi. Aika tyylikäs sanoisin.

Sisältä on sitten viety kolme suurta roskalavaa ryönää taas Loviisan kaatopaikalle. Lattioiden alustat on tyhjennetty luita myöden eli niin paljon kuin on irronnut. Hauska löytökin taas tehtiin; almanakka vuodelta 1889. Muistatteko sen tulitikkuaskilöydön? Lappträskin yli satavuotias tikkuaski tulitikkutehtaalta, joka toimi 1900-luvun alkupuolella noin kymmenen vuotta. Ystäväni Eddie Bruce tutki sitä silmät pyöreinä ja myi sen sitten Vanhat talot markkinoilla keräilijälle 300 eurolla. Sillä sitten ostettiin taas lautaa Loviisan Puusta.
Muukin mielenkiintoinen löytö tehtiin. Kun purettiin ravintolan vanhaa jääpalavarastoa, sieltä löytyi kaksoishirsirunko. Se oli varmasti eristänyt kesäiseen aikaan grogijäiden säilyvyyden. Itse varasto oli taas täynnä ryönää, sitä oli pidetty aivan kaatopaikkana. Nyt siitä tulee varasto ulkokalusteille ja lumilapioille.

Kappelin huonoin osa on ollut ehdottomasti rakennuksen takaosa. Se missä kasvoi horsmat ränneissä ja seinät oli lietteestä vihreinä. Siitä osasta oli sekä lattia- ja kattovasat täysin mätiä. Kaikki purettiin pois ja uusittiin. Seinien ulkoasu tulee olemaan kuten ennenkin: vaaka- ja pystypaneeli. Verannan viimeisen pää haluan olevan ummessa ja säilyttää kolme viimeistä ikkunaa tuulensuojaksi. Siksi, että siitä tulee orkesterinurkkaus. Siihen on tarkoitus myös rakentaa koroke, jota voidaan pitää näyttämönä. Siellä sitten tulee soittamaan Loviisan Big Band, joka on jo tilattu kesäkuussa soittamaan. Sitä en kerro teille minä vuonna.
Tonttikauppakaan ei sitten vielä onnistunut viime vuoden aikana. Toivottavasti ei mies taas vaihdu.


Uudet apuraha-anomukset on laitettu sisälle ja rakennupiirustukset on tarkoitus saada viimein valmiiksi. Terveisiä vain Ohtolle... Jos joku kysyy, onko Kappelissa mitään tapahtunut, tervetuloa katsomaan. Elokuun Vanhat talot messutapahtumassa meillä kävi parisen tuhatta vierailijaa. Meillä oli siellä ikkunankorjaustyönäytös, jonka Mirka ystävineen järjesti. Kappeli kautta aikojen -näyttely: kankaallepainetut kuvataulut ja biomaatuva tiskirätti tehtynä vanhasta postikorttikuvasta uutena tuotteena Pro Kappeli, t-paidan ja ekokassin lisäksi. Se on Kappelin brändäystä. Mukavinta oli, kun vanhat fanit ovat kolmatta kertaa vuosittain käymässä Kappelissa ja seuraamassa edistymistä. Huvittavinta taphtumassa oli vanhat rouvat, jotka astuivat Kappelin ovesta sisään totesivat yhteen ääneen OH-HOH! Enpä tiedä mitä he odottivat näkevänsä. Varmasti ruusutapetit seinillä ja pitsiverhot ikkunoissa kuten muissa näyttelytaloissa. Katsootan, missä vaiheessa saadaan prinsessa ruusunen kuoriutumaan satavuotiaasta unestaan ja rojautetaan fasadi esiin erkkerin tieltä. Siinä sitä haastetta on odotettavissa...

Vuoden 2009 kertaus ja katsaus tulevaan...

Toukokuun alussa aloitimme purkutyöt. Tyhjänä ostetusta talosta saatiin revittyä noin 15 siirtolavaa tavaraa, millä oli kuorrutettu alkuperäinen rakennus. Lavalle meni kokolattiamattoa, tanssiparkettia, vessojen kaakeleita, väliseiniä, tapettikerroksia (dokumenttipalat jätettiin) yms. Samoin kaikki lattiat avattiin rakenteiden dokumentointia ja tulevaa lämpöeristämistä varten.

Kaikki alkuperäiset ja käytettävissä olevat rakennusmateriaalit kierrätetään takaisin paikoilleen ,kuten ehjät wc-pytyt. Vintiltä löytyi eri aikakausien ovia, joita käytetään uudelleen oviaukkoihin. Fylleistä löytyi myös Kappelin 40-luvun käsinkirjoitettu tilikirja. Lisäksi lattian alta löytyi miesten vanha villakankainen musta pomppa. Keneltä on jäänyt kotiinlähtiessä pomppa..?

Suunniteluarkkitehdit Maaria ja Oskar tekevät työtä hiki hatussa rakennuspiirrustusten parissa. He ovat mitanneet, dokumentoineet ja suunnitelmat alkavat olla pulkassa. Seuraavaksi on rakennusluvan hakeminen. Odotamme edelleen Loviisan kaupunginhallituksen ratkaisua rakennuksen alla olevan, alle tuhannen neliön tontin ostamiseksi. Koemme sen oleelliseksi näin mittavassa investoinnissa.

Ensi keväänä työt jatkuvat. Ensiksi puramme keittiöstä vanhan tiilipiipun, jonka tilalle teemme oviaukon keittiöstä saliin. Sen jälkeen rekonstruktoidaan vanhan mallin mukaan ulkoverannan kantavat tukipilarit. Sitten rakennamme tulevan ulkoseinän ja siihen asennetaan ovet ja ikkunat. Haemme ikkunanvalmistajaa, mikäli tunnette jonkun, joka tekee ikkunoita vanhan mallin mukaan, laittakaa sähköpostia airi.kallio@porvoonhelmet.net . Ikkunoita tarvitaan parikymmentä, joten pienestä urakasta ei ole kyse. Ikkunat saatuamme korvaamme lahonneet ikkunapuitteet ja sen jälkeen eristämme talon.

Tämän jälkeen kaikki on valmista verannan ulokkeen rysäyttämiselle alas ja sen jälkeen revimme 1800-luvun verannan alkuperäiseksi, eli avonaiseksi. Näin saamme myös itäpäädyn koristeellisen päätykolmion näkyviin, joka on toiminut lähinnä lintulautana.

Ja kaikille epäuskoisille tuomaille siellä jossakin: Kappeli kyllä valmistuu, muistutan vieläkin kaikkien yhtäläisestä mahdollisuudesta ostaa ja korjata Kappeli ennen minua...

Kappelin Puiston Helmi

On se vaan ollut mielenkiintoista keksiä nimeä Kappelin uudelle perustettavalle osakeyhtiölle. Esimerkiksi ei mennyt läpi Kappeli Oy Loviisan Helmi. Ravintola Kappeli- nimeä taas ei antanut vanha omistaja käyttää. Otsikossa on nyt sitten hyväksytty uusi osakeyhtiö Loviisan kaupungissa. Minulle tällä asialla ei ollut suurta intressiä, ainoastaan halusin jotekin liittää symbolisesti Kappelin helminauhaani...

Kappelissa on nyt käynyt tämän syksyn aikana kolme bussillista Kymenlaakson Ammattikorkeakoulun opiskelijoita opettajineen. Tulevia rakennusinsinöörejä ja restaurointimaalareita. He ottavat Kappelia opetusohjelmaansa erilaisilla vanhan rakennuksen kartotuksilla ja maalarioppilaat tulevat keväällä raaputtamaan vanhoja maalipintoja työharjoittelujaksollaan.

Nämä avustushakemukset ovat sitten asia erikseen. Ajatelkaa esimerkiksi ESR-rahoitus, Euroopan sosiaalirahaston alainen rahasto, jonka yhtenä tarkoituksena on työllistää ja työkykyä ylläpitävä, kuten erilaiset ammattityöt paikkakunnalla. Kappeli ei sovi siihen,koska siihen pitää liittää oppilaitokset mukaan, mutta nehän saavat taas valtiontukea,joka puolestaan vaikeuttaa avustusta. Täytettävä hakemus on netissä täytettävissä ja siihen ei taas riitä tavallisen ihmisen aivot! Miten sitten olisikaan,jos sitä avusta saisi, pitäisi palkata avustaja tilittämään kuitit. Virkamiehet ja säännöt eivät näe Kappelia muodossa tai toisessa tähdellisenä avustuskohteena Itä-Uudenmaanliiton alueella. Sen sijaan ESR sijoittaa rahaa vuokrattavaan suureen taloon pitsikäsityötaidon ylläpitämiseksi. En väheksy käsityötä,mutta mitä se sitten itseasiassa on tai pitäisi olla.Katsotaan sitten taas tapausta kahden vuoden kuluttua,mitä on jäänyt viiivan alle ja mihin rahat ovat konkreettisesti menneet.

Sitten tämän maaseudunehittämisrahasto Silmu. Siinä hakija ei saa olla henkilö eikä yritys, joiden "tavoitteena on tuottaa voittoa". Kohde ei voi toimia liikeyrityksenä. Siis siihen ei mahdu Kappeli, ainoa säilynyt Loviisan kylpyläloistokauden julkinen rakennus, yksi kolmesta Loviisan
erityissuojelukohteesta. Kaavassa julkinen viihdekeskus. Loviisan kaupungille ja Suomen kulttuurihistorialle ainutkertainen rakennus.
Silmu on kuulemma hyväksynyt avustuskohteiksi linnunpöntöt ja linnuntähystystornit.
Täytyypä varmasti tehdä seuraava hakemus Kappelin lukuisten pulujen nimissä. Niiden elinolojen parantamiseksi, työkyvyn parantamiseksi ja ammattitaidon ylläpitämiseksi paikkakunnalla ja tietenkin lisääntymiseksi...

Katsotaanpa sitten taas mitä niistäkin on jäljellä sadan vuoden kuluttua, mutta Kappelilla on edessään loistava menneisyys ja sitä kuinka monta messinkilaattaa avustajista tulee olemaan sen seinässä, on arvoitus.

Hatunnosto WWP-tapahtumalle !

Omalta osaltani ja kenties jopa ulkopuolisena haluan herätellä loviisalaisia,varsinkin päättäjiä tajuamaan,miten mielettömän hieno suoritus oli jälleen kerran WWP ( Wanhassa vara parempi).Itse olen osaltani markkinoinut Vanhaa Porvoota 28 vuotta ja tiedän todella hyvin, ettei mikään tule ilmaiseksi eikä itsestään selvyytenä.Jo Loviisan fyysisyys kaikilta mitoiltaan muuhun Suomeen verrattuna on todella pieni.Puhun myös kaupungin matkailubudjetista ja alansa osaavista ihmisistä.Joten ei se määrä,vaan laatu !
Kaupunginjohto ja muut loviisalaiset olkaa ylpeitä tästäkin viikonlopusta,jolloin koko Suomen vanhankunnostajat ja sisustajat olivat paikalla ! Ja he,jotka eivät ymmärtäneet tulla, voin kertoa,että jäitte paljosta vaille.Missä muualla on mahdollisuus vierailla yksityisten ihmisten intiimeissä,hurmaavissa kodeissa ja nauttia hyvää teetä kauniissa puutarhassa? Ei ainakaan meillä Porvoossa sen luokan tapahtumaan ole koskaan saatu aikaiseksi ... Jos meillä on armosta auki kuusi pihaa vierailla porttien takana,niin se siitä ...
Messuilla kävi noin 11 500 vierasta,niin niistä noin 1000 vieraili meillä Kappelissa.
Se oli todella hienoa,koska haluan todella,että kaikki näkevät ja seuraavat,mitä siellä tapahtuu.Kyllä siinä oli ihmettelemistä.Ensimmäinen ja ainoa kysymys, jonka miespuoliset esittivät;koska tämä on valmis ..? Lattiat on avattu,alkuperäiset seinäpinnat on kaivettu esiin,vintiltä löytyneet ovet kannettu esille.Kaikista hienointa oli kuitenkin mielestäni tämä loitava videotaideteos taiteilija Marja Kanervolta ! Siinä hän työskenteli vanhassa purkutalossa ja työsti eri koneilla betoniseinää haalarit päällään.Kaiken tämän lisäksi taustalla soi gregoriaaninen kirkkomusiikki ja pianosoolot.Mikä akustiikka ! Wauh; se oli niin makee juttu,kuvitelkaa puretussa Kappelissa oli oma leffaesitys!Siitä olisi pitänyt vielä jatkaa,eli kuvata se tapahtumana,kun vierailijat tulivat sisälle, suu auki ihmettelemään.Voin vielä väittää,että murto-osa ymmärsi taideteoksen arvon.Siinä oli Venetsian Biennaalin tasoa!
Tämä oli nyt toinen kerta,kun pidin WWP:ssä ovet avoinna.Parasta olivat kävijät,jotka olivat toistamiseen paikalla katsomassa.Paljon myös porvoolaisia ystäviä ja tuttuja.Lempivieraitani olivat, vanha ystäväni talotohtori Panu Kaila,hänet olen tuntenut 1970-luvun loppupuolelta,jolloin tein maalarimestarintutkinnon.Siellä vieraili myös teeguru Helena Petäistö ja kerroin visioista,miten hyvää teetä on tarjolla Kappelin puistossa suurten puiden varjossa.Toimittaja Antti Nuortio Glorian Antiikista oli tekemässä Kappelin restauroinnista seurantajuttua tulevaisuudelle.Näin se tulee virallisesti dokumentoiduksi.Pro Kappeli paitoja myytiin varmasti sadalle uskovaiselle ja uutuutena oli ekokangaskassi Kappelin logolla.Nyt pitäisi Kappelin alkaa näkyä katukuvassa Itä-Uudellamaalla,jopa Pariisissa...
Kappelissa on vieraillut paljon ryhmiä.Loviisan Rotaryt olivat avec paikalla hyvin edustettuina,sekä Lions Queens,samoin Porvoon museon koko henkilökunta ja nyt tällä viikolla Kymenlaakson Ammattikorkeakoulun Restaurointialanoppilaat opettajineen Kouvolasta bussilastillinen.Heillä on käytännöntyöharjoittelua opiskelussa ja toivonkin saavani sieltä ryhmän keväällä tekemään maalausdokumentointia ja itse maalaustöitä.Ensi viikolla tulee Kotkan koulun tulevat rakennusinsinöörit ja opettajat, He haluavat myös sovittaa Kappelin osana kurssitoimintaansa.
On sitä saatu taas jotakin aikaiseksi!
Tiesittekö muuten,että Jean Sibelius on soittanut nuoren miehenä sisarustensa kanssa triona Kappelissa ? Niillä reissuillaan,jolloin hän vietti kesiään Loviisassa, haki Loviisan pankeista lainaa.kun Helsingistä ei enään saanut ja antoi jopa soittotunteja loviisalaisille.Siinä ohessa Sibelius sävelsi Kullervo- sinfonian...

Puuhamaa

Kappelista näyttää tulevan loviisalaisnuorten Puuhamaa. Sinne on alkukesän aikana kolmesti murtauduttu. Grafitteja on maalattu lisää ja kaljaa on juotu iloisesti. Taloon on tunkeuduttu ilmeisesti öiseen aikaan lattian kautta repimällä suljettuja ovia tai muita aukkoja. Kaksi rikosilmoitusta on tehty Loviisan poliisille luvatta asioimisesta paikalla. Toivoisinkin nuorten vanhemmilta ja naapureilta vahvempaa kannanottoa nuorisoonsa. Pahin pelko on edelleenkin, että aamulla soitetaan Loviisan palokunnasta, että Kappeli palaa, ja se olisi iso harmi niin suuren purkutyön jälkeen ja voin sanoa, että kivisokkelista en enää taloa saisi aikaan ja Museovirastolle jäisi kivet arkeologisesti arvokkaalle tontille.

Kesäkuun lopulla kävi Kappelissa vierailulla kaupunginjohtaja Olavi Kaleva ja teknisen osaston johtaja Yrjö Meltaus. Molempien mielestä restaurointihanke on erittäin merkittävä myös Loviisan kaupungille. Samalla kaupungin miehet saivat kutsukortin Kappelin avajaisiin mustan t-paidan muodossa.

Rakentajia on käynyt näytillä ja katsomassa projektia, tarkoitus olisi tänä vuonna saada kaikki avatut lattiat lämpöeristetyksi ja vanhat hienot lattialankut takaisin paikoilleen. LVI-töistä on suunnitelma myös tekeillä, kaikki vesi- ja viemärityöt on tarkoitus sijoittaa talon pohjoispäätyyn.

Oli hauska käydä Maria Schulginin puutarhajuhlissa ja tavata siellä loviisalaisia, kuten Eddie Bruce, joka hauskana veikkona heti oli ideoimassa ensi kesälle Kappeliin vanhojen kappelikuvien näyttelyä. Minusta se on hyvä idea ja kaikille voitaisiin näyttää, kuinka paljon hienoja postikortteja on tehty Kappelista.

Avajaislippuja (paitoja) on mennyt hyvin kaupaksi, omasi voit lunastaa Loviisassa joko Vaherista tai WWP-päivillä Kappelista tai Vanhasta Porvoosta Helmestä tai Helmeristä Välikatu 7:stä.

Purkua urakalla

Nopsaan on mennyt tämäkin kevät. Lähinnä itsellä hautausurakoitsijana,saattamalla molemmat vanhempani kahden viikon välein haudanlepoon.Kaikella on aikansa.
Kappelissa on rymmissyt nyt seitsemän viikkoa kolmen miehen voimalla.Viime syksynähän saimme purkuluvan ja nyt se on toteutunut.Kukaan ei usko sitä roska määrää,vaikka rakennus ostettiin tyhjänä!Ensinnäkin purettiin pois viisi ravintola vessaa.Muovitapelin alla oli kanankakkalaasti ja sen alla aivan rutimätä kantava puu.Siinä, jos isompi mies olisi nojaillut humalapäissään,tuurilla seinät olisi sortunut...Lattiat on avattu, monen kokolattiamattokerroksen alta. Se täytyy todeta,että onni on ollut se,että ei ole ainakaan hometta siinä talossa! Lattian alustat ovat typötyhjiä ja tuuli on kuivannut kosteushaitat.Ison salin lattiassa löytyi tosi pitkiä lattialankkuja,peräti 7 metriä ja 20 senttiä ! Enpä taida enään löytää vastaavaa puutavaraa...Kaikki,mitä Kappelissa on naulattu kiinni,tanssiparketti,seinälevyt,naulaaja on tainnut olla fakiirin sukua.Nauloja on lyöty olan takaa ja nyt sitten kiroillaan,kun niitä nypitään pois...Jos ette usko,käykääpä itse katsomassa !Taidanpa järjestää seuraavaksi naulankiskonta talkoot! Vintillä on purettu kaikki väliseinät pois.Siellä oli aikoinen bändien backstage ja kesätarjoilijoiden makuutilat. Hauskasti maalattu ensi hirsiseiniä ja myöhemmin laitettu tapettia ja jopa boordia.Kaikki mallit on tallessa.
Hauska löydöskin tehtiin. Lattian alta löytyi aito Kappelin tilikirja vuosilta 1944-1945.Sen aion laittaa esille joskus.Pari luurankoakin löytyi,tosin ehkä supikoiraa ja kissaa.
Nyt ollaan siinä vaiheessaa,että pitäisi löytyä hyvät timpurit.Ei sellaisia,jotka luulevat vaan kuittaavansa tiliä,vaan hyviä ammattimiehiä,joiden palkka ja työn laatu vastaavat toisiaan.Tälläisiä työmaita on vähän,jossa voi todella näyttää ammattitaitonsa.
Seitsemäs kesäkuuta meillä oli avoimet ovet Kappelissa.Oli jopa muutama kunniakas naisihminen tullut haravan kanssa ja siivosivat kaljaterassin maapohjan siistiksi.Siitä kiitos!Uutta meillä oli suoraan painosta Pro Kappeli paidat.Sen on ideoinut Maria Schulgin ja Eddie Brucen avulla saimme oivan kuvan paitaan. Olen ymmärtänyt,että kuva olisi ollut Kappelin vanhan menun kansi 1900-luvun alkupuolelta.Paita on tänä vuonna musta ja valkoinen painatus.Ensi vuonna painos päinvastainen ja ehkä kolmantena vuonna roosa ja vihreä painatus.Paitoja saatavana Loviisassa Vaherissa ja WWP:ssä sekä vanhassa Porvoossa Helmessä ja Helmerissä.Hinta 20 euroa.Paidat on painanut Pete Pernajasta.
Poikani Leon kanssa saimme hyvän idean;sinä keväänä,kun Kappelissa on avajaiset,sinne on kutsutut ne,joilla on paita.Ekana iltana mustapaitaiset ja sitä seuraavana valkopaitaiset.Miksiköhän? Silloin emme erottele herraa ja narria,kaikki ovat samalla viivalla kutsuttuna ja ulkopaikkakuntalaisena kuitenkin unohtaa jonkun tärkeän henkilön.Ja ennenkaikkea se,että ihmiset ovat sitoutuneet ja uskoneet Kappelin pelastamiseen.
Muutkin kuin minä.