Vuoden 2009 kertaus ja katsaus tulevaan...

Toukokuun alussa aloitimme purkutyöt. Tyhjänä ostetusta talosta saatiin revittyä noin 15 siirtolavaa tavaraa, millä oli kuorrutettu alkuperäinen rakennus. Lavalle meni kokolattiamattoa, tanssiparkettia, vessojen kaakeleita, väliseiniä, tapettikerroksia (dokumenttipalat jätettiin) yms. Samoin kaikki lattiat avattiin rakenteiden dokumentointia ja tulevaa lämpöeristämistä varten.

Kaikki alkuperäiset ja käytettävissä olevat rakennusmateriaalit kierrätetään takaisin paikoilleen ,kuten ehjät wc-pytyt. Vintiltä löytyi eri aikakausien ovia, joita käytetään uudelleen oviaukkoihin. Fylleistä löytyi myös Kappelin 40-luvun käsinkirjoitettu tilikirja. Lisäksi lattian alta löytyi miesten vanha villakankainen musta pomppa. Keneltä on jäänyt kotiinlähtiessä pomppa..?

Suunniteluarkkitehdit Maaria ja Oskar tekevät työtä hiki hatussa rakennuspiirrustusten parissa. He ovat mitanneet, dokumentoineet ja suunnitelmat alkavat olla pulkassa. Seuraavaksi on rakennusluvan hakeminen. Odotamme edelleen Loviisan kaupunginhallituksen ratkaisua rakennuksen alla olevan, alle tuhannen neliön tontin ostamiseksi. Koemme sen oleelliseksi näin mittavassa investoinnissa.

Ensi keväänä työt jatkuvat. Ensiksi puramme keittiöstä vanhan tiilipiipun, jonka tilalle teemme oviaukon keittiöstä saliin. Sen jälkeen rekonstruktoidaan vanhan mallin mukaan ulkoverannan kantavat tukipilarit. Sitten rakennamme tulevan ulkoseinän ja siihen asennetaan ovet ja ikkunat. Haemme ikkunanvalmistajaa, mikäli tunnette jonkun, joka tekee ikkunoita vanhan mallin mukaan, laittakaa sähköpostia airi.kallio@porvoonhelmet.net . Ikkunoita tarvitaan parikymmentä, joten pienestä urakasta ei ole kyse. Ikkunat saatuamme korvaamme lahonneet ikkunapuitteet ja sen jälkeen eristämme talon.

Tämän jälkeen kaikki on valmista verannan ulokkeen rysäyttämiselle alas ja sen jälkeen revimme 1800-luvun verannan alkuperäiseksi, eli avonaiseksi. Näin saamme myös itäpäädyn koristeellisen päätykolmion näkyviin, joka on toiminut lähinnä lintulautana.

Ja kaikille epäuskoisille tuomaille siellä jossakin: Kappeli kyllä valmistuu, muistutan vieläkin kaikkien yhtäläisestä mahdollisuudesta ostaa ja korjata Kappeli ennen minua...

Kappelin Puiston Helmi

On se vaan ollut mielenkiintoista keksiä nimeä Kappelin uudelle perustettavalle osakeyhtiölle. Esimerkiksi ei mennyt läpi Kappeli Oy Loviisan Helmi. Ravintola Kappeli- nimeä taas ei antanut vanha omistaja käyttää. Otsikossa on nyt sitten hyväksytty uusi osakeyhtiö Loviisan kaupungissa. Minulle tällä asialla ei ollut suurta intressiä, ainoastaan halusin jotekin liittää symbolisesti Kappelin helminauhaani...

Kappelissa on nyt käynyt tämän syksyn aikana kolme bussillista Kymenlaakson Ammattikorkeakoulun opiskelijoita opettajineen. Tulevia rakennusinsinöörejä ja restaurointimaalareita. He ottavat Kappelia opetusohjelmaansa erilaisilla vanhan rakennuksen kartotuksilla ja maalarioppilaat tulevat keväällä raaputtamaan vanhoja maalipintoja työharjoittelujaksollaan.

Nämä avustushakemukset ovat sitten asia erikseen. Ajatelkaa esimerkiksi ESR-rahoitus, Euroopan sosiaalirahaston alainen rahasto, jonka yhtenä tarkoituksena on työllistää ja työkykyä ylläpitävä, kuten erilaiset ammattityöt paikkakunnalla. Kappeli ei sovi siihen,koska siihen pitää liittää oppilaitokset mukaan, mutta nehän saavat taas valtiontukea,joka puolestaan vaikeuttaa avustusta. Täytettävä hakemus on netissä täytettävissä ja siihen ei taas riitä tavallisen ihmisen aivot! Miten sitten olisikaan,jos sitä avusta saisi, pitäisi palkata avustaja tilittämään kuitit. Virkamiehet ja säännöt eivät näe Kappelia muodossa tai toisessa tähdellisenä avustuskohteena Itä-Uudenmaanliiton alueella. Sen sijaan ESR sijoittaa rahaa vuokrattavaan suureen taloon pitsikäsityötaidon ylläpitämiseksi. En väheksy käsityötä,mutta mitä se sitten itseasiassa on tai pitäisi olla.Katsotaan sitten taas tapausta kahden vuoden kuluttua,mitä on jäänyt viiivan alle ja mihin rahat ovat konkreettisesti menneet.

Sitten tämän maaseudunehittämisrahasto Silmu. Siinä hakija ei saa olla henkilö eikä yritys, joiden "tavoitteena on tuottaa voittoa". Kohde ei voi toimia liikeyrityksenä. Siis siihen ei mahdu Kappeli, ainoa säilynyt Loviisan kylpyläloistokauden julkinen rakennus, yksi kolmesta Loviisan
erityissuojelukohteesta. Kaavassa julkinen viihdekeskus. Loviisan kaupungille ja Suomen kulttuurihistorialle ainutkertainen rakennus.
Silmu on kuulemma hyväksynyt avustuskohteiksi linnunpöntöt ja linnuntähystystornit.
Täytyypä varmasti tehdä seuraava hakemus Kappelin lukuisten pulujen nimissä. Niiden elinolojen parantamiseksi, työkyvyn parantamiseksi ja ammattitaidon ylläpitämiseksi paikkakunnalla ja tietenkin lisääntymiseksi...

Katsotaanpa sitten taas mitä niistäkin on jäljellä sadan vuoden kuluttua, mutta Kappelilla on edessään loistava menneisyys ja sitä kuinka monta messinkilaattaa avustajista tulee olemaan sen seinässä, on arvoitus.

Hatunnosto WWP-tapahtumalle !

Omalta osaltani ja kenties jopa ulkopuolisena haluan herätellä loviisalaisia,varsinkin päättäjiä tajuamaan,miten mielettömän hieno suoritus oli jälleen kerran WWP ( Wanhassa vara parempi).Itse olen osaltani markkinoinut Vanhaa Porvoota 28 vuotta ja tiedän todella hyvin, ettei mikään tule ilmaiseksi eikä itsestään selvyytenä.Jo Loviisan fyysisyys kaikilta mitoiltaan muuhun Suomeen verrattuna on todella pieni.Puhun myös kaupungin matkailubudjetista ja alansa osaavista ihmisistä.Joten ei se määrä,vaan laatu !
Kaupunginjohto ja muut loviisalaiset olkaa ylpeitä tästäkin viikonlopusta,jolloin koko Suomen vanhankunnostajat ja sisustajat olivat paikalla ! Ja he,jotka eivät ymmärtäneet tulla, voin kertoa,että jäitte paljosta vaille.Missä muualla on mahdollisuus vierailla yksityisten ihmisten intiimeissä,hurmaavissa kodeissa ja nauttia hyvää teetä kauniissa puutarhassa? Ei ainakaan meillä Porvoossa sen luokan tapahtumaan ole koskaan saatu aikaiseksi ... Jos meillä on armosta auki kuusi pihaa vierailla porttien takana,niin se siitä ...
Messuilla kävi noin 11 500 vierasta,niin niistä noin 1000 vieraili meillä Kappelissa.
Se oli todella hienoa,koska haluan todella,että kaikki näkevät ja seuraavat,mitä siellä tapahtuu.Kyllä siinä oli ihmettelemistä.Ensimmäinen ja ainoa kysymys, jonka miespuoliset esittivät;koska tämä on valmis ..? Lattiat on avattu,alkuperäiset seinäpinnat on kaivettu esiin,vintiltä löytyneet ovet kannettu esille.Kaikista hienointa oli kuitenkin mielestäni tämä loitava videotaideteos taiteilija Marja Kanervolta ! Siinä hän työskenteli vanhassa purkutalossa ja työsti eri koneilla betoniseinää haalarit päällään.Kaiken tämän lisäksi taustalla soi gregoriaaninen kirkkomusiikki ja pianosoolot.Mikä akustiikka ! Wauh; se oli niin makee juttu,kuvitelkaa puretussa Kappelissa oli oma leffaesitys!Siitä olisi pitänyt vielä jatkaa,eli kuvata se tapahtumana,kun vierailijat tulivat sisälle, suu auki ihmettelemään.Voin vielä väittää,että murto-osa ymmärsi taideteoksen arvon.Siinä oli Venetsian Biennaalin tasoa!
Tämä oli nyt toinen kerta,kun pidin WWP:ssä ovet avoinna.Parasta olivat kävijät,jotka olivat toistamiseen paikalla katsomassa.Paljon myös porvoolaisia ystäviä ja tuttuja.Lempivieraitani olivat, vanha ystäväni talotohtori Panu Kaila,hänet olen tuntenut 1970-luvun loppupuolelta,jolloin tein maalarimestarintutkinnon.Siellä vieraili myös teeguru Helena Petäistö ja kerroin visioista,miten hyvää teetä on tarjolla Kappelin puistossa suurten puiden varjossa.Toimittaja Antti Nuortio Glorian Antiikista oli tekemässä Kappelin restauroinnista seurantajuttua tulevaisuudelle.Näin se tulee virallisesti dokumentoiduksi.Pro Kappeli paitoja myytiin varmasti sadalle uskovaiselle ja uutuutena oli ekokangaskassi Kappelin logolla.Nyt pitäisi Kappelin alkaa näkyä katukuvassa Itä-Uudellamaalla,jopa Pariisissa...
Kappelissa on vieraillut paljon ryhmiä.Loviisan Rotaryt olivat avec paikalla hyvin edustettuina,sekä Lions Queens,samoin Porvoon museon koko henkilökunta ja nyt tällä viikolla Kymenlaakson Ammattikorkeakoulun Restaurointialanoppilaat opettajineen Kouvolasta bussilastillinen.Heillä on käytännöntyöharjoittelua opiskelussa ja toivonkin saavani sieltä ryhmän keväällä tekemään maalausdokumentointia ja itse maalaustöitä.Ensi viikolla tulee Kotkan koulun tulevat rakennusinsinöörit ja opettajat, He haluavat myös sovittaa Kappelin osana kurssitoimintaansa.
On sitä saatu taas jotakin aikaiseksi!
Tiesittekö muuten,että Jean Sibelius on soittanut nuoren miehenä sisarustensa kanssa triona Kappelissa ? Niillä reissuillaan,jolloin hän vietti kesiään Loviisassa, haki Loviisan pankeista lainaa.kun Helsingistä ei enään saanut ja antoi jopa soittotunteja loviisalaisille.Siinä ohessa Sibelius sävelsi Kullervo- sinfonian...

Puuhamaa

Kappelista näyttää tulevan loviisalaisnuorten Puuhamaa. Sinne on alkukesän aikana kolmesti murtauduttu. Grafitteja on maalattu lisää ja kaljaa on juotu iloisesti. Taloon on tunkeuduttu ilmeisesti öiseen aikaan lattian kautta repimällä suljettuja ovia tai muita aukkoja. Kaksi rikosilmoitusta on tehty Loviisan poliisille luvatta asioimisesta paikalla. Toivoisinkin nuorten vanhemmilta ja naapureilta vahvempaa kannanottoa nuorisoonsa. Pahin pelko on edelleenkin, että aamulla soitetaan Loviisan palokunnasta, että Kappeli palaa, ja se olisi iso harmi niin suuren purkutyön jälkeen ja voin sanoa, että kivisokkelista en enää taloa saisi aikaan ja Museovirastolle jäisi kivet arkeologisesti arvokkaalle tontille.

Kesäkuun lopulla kävi Kappelissa vierailulla kaupunginjohtaja Olavi Kaleva ja teknisen osaston johtaja Yrjö Meltaus. Molempien mielestä restaurointihanke on erittäin merkittävä myös Loviisan kaupungille. Samalla kaupungin miehet saivat kutsukortin Kappelin avajaisiin mustan t-paidan muodossa.

Rakentajia on käynyt näytillä ja katsomassa projektia, tarkoitus olisi tänä vuonna saada kaikki avatut lattiat lämpöeristetyksi ja vanhat hienot lattialankut takaisin paikoilleen. LVI-töistä on suunnitelma myös tekeillä, kaikki vesi- ja viemärityöt on tarkoitus sijoittaa talon pohjoispäätyyn.

Oli hauska käydä Maria Schulginin puutarhajuhlissa ja tavata siellä loviisalaisia, kuten Eddie Bruce, joka hauskana veikkona heti oli ideoimassa ensi kesälle Kappeliin vanhojen kappelikuvien näyttelyä. Minusta se on hyvä idea ja kaikille voitaisiin näyttää, kuinka paljon hienoja postikortteja on tehty Kappelista.

Avajaislippuja (paitoja) on mennyt hyvin kaupaksi, omasi voit lunastaa Loviisassa joko Vaherista tai WWP-päivillä Kappelista tai Vanhasta Porvoosta Helmestä tai Helmeristä Välikatu 7:stä.

Purkua urakalla

Nopsaan on mennyt tämäkin kevät. Lähinnä itsellä hautausurakoitsijana,saattamalla molemmat vanhempani kahden viikon välein haudanlepoon.Kaikella on aikansa.
Kappelissa on rymmissyt nyt seitsemän viikkoa kolmen miehen voimalla.Viime syksynähän saimme purkuluvan ja nyt se on toteutunut.Kukaan ei usko sitä roska määrää,vaikka rakennus ostettiin tyhjänä!Ensinnäkin purettiin pois viisi ravintola vessaa.Muovitapelin alla oli kanankakkalaasti ja sen alla aivan rutimätä kantava puu.Siinä, jos isompi mies olisi nojaillut humalapäissään,tuurilla seinät olisi sortunut...Lattiat on avattu, monen kokolattiamattokerroksen alta. Se täytyy todeta,että onni on ollut se,että ei ole ainakaan hometta siinä talossa! Lattian alustat ovat typötyhjiä ja tuuli on kuivannut kosteushaitat.Ison salin lattiassa löytyi tosi pitkiä lattialankkuja,peräti 7 metriä ja 20 senttiä ! Enpä taida enään löytää vastaavaa puutavaraa...Kaikki,mitä Kappelissa on naulattu kiinni,tanssiparketti,seinälevyt,naulaaja on tainnut olla fakiirin sukua.Nauloja on lyöty olan takaa ja nyt sitten kiroillaan,kun niitä nypitään pois...Jos ette usko,käykääpä itse katsomassa !Taidanpa järjestää seuraavaksi naulankiskonta talkoot! Vintillä on purettu kaikki väliseinät pois.Siellä oli aikoinen bändien backstage ja kesätarjoilijoiden makuutilat. Hauskasti maalattu ensi hirsiseiniä ja myöhemmin laitettu tapettia ja jopa boordia.Kaikki mallit on tallessa.
Hauska löydöskin tehtiin. Lattian alta löytyi aito Kappelin tilikirja vuosilta 1944-1945.Sen aion laittaa esille joskus.Pari luurankoakin löytyi,tosin ehkä supikoiraa ja kissaa.
Nyt ollaan siinä vaiheessaa,että pitäisi löytyä hyvät timpurit.Ei sellaisia,jotka luulevat vaan kuittaavansa tiliä,vaan hyviä ammattimiehiä,joiden palkka ja työn laatu vastaavat toisiaan.Tälläisiä työmaita on vähän,jossa voi todella näyttää ammattitaitonsa.
Seitsemäs kesäkuuta meillä oli avoimet ovet Kappelissa.Oli jopa muutama kunniakas naisihminen tullut haravan kanssa ja siivosivat kaljaterassin maapohjan siistiksi.Siitä kiitos!Uutta meillä oli suoraan painosta Pro Kappeli paidat.Sen on ideoinut Maria Schulgin ja Eddie Brucen avulla saimme oivan kuvan paitaan. Olen ymmärtänyt,että kuva olisi ollut Kappelin vanhan menun kansi 1900-luvun alkupuolelta.Paita on tänä vuonna musta ja valkoinen painatus.Ensi vuonna painos päinvastainen ja ehkä kolmantena vuonna roosa ja vihreä painatus.Paitoja saatavana Loviisassa Vaherissa ja WWP:ssä sekä vanhassa Porvoossa Helmessä ja Helmerissä.Hinta 20 euroa.Paidat on painanut Pete Pernajasta.
Poikani Leon kanssa saimme hyvän idean;sinä keväänä,kun Kappelissa on avajaiset,sinne on kutsutut ne,joilla on paita.Ekana iltana mustapaitaiset ja sitä seuraavana valkopaitaiset.Miksiköhän? Silloin emme erottele herraa ja narria,kaikki ovat samalla viivalla kutsuttuna ja ulkopaikkakuntalaisena kuitenkin unohtaa jonkun tärkeän henkilön.Ja ennenkaikkea se,että ihmiset ovat sitoutuneet ja uskoneet Kappelin pelastamiseen.
Muutkin kuin minä.

Tuumasta toimeen !

Heti Vapun jälkeen Kappelista on kuulunut iloinen mäiske. Sieltä on purettu jo kaikki vessat, niin sisältä kuin ulkoakin. Kaikki kelvollinen porsliininen vessakalusto on otettu kierrätykseen. Vanha narikka on saanut kyytiä ja sitä rajoittava puolilasiseinä on purettu.Tulevalla ulkoverannalla tilaa on nyt kuin kiitoradalla..!

Pikkupoikien ja vähän isompien tupakkisalaonki rakennuksen takapuolella ulkona on myös hävinnyt. Siellä oli iloisesti tumpattu savukkeita kuivaan puulattiaan, jossa oli heinänolkia päällä. Että sillain. Jotkut loviisalaiset ovat varmaankin halunneet jatkaa Loviisan kylpyläajan rakennuksien hienoja paloja...

Ison tanssilattian viimeksi tehty katto on pudotettu alas. Iloinen löytö kannusti taas siinä kokonaisvaltaisessa surkeudessa: isomman kabinetin seinien paneelin päällä ollut lateksilla maalatun kangastapetin pohja on alkuperäistä öljymaalilla maalattua vaakapaneelia! Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että seiniä ei tarvitse levyttää, vaan maalata vain alkuperäinen paneeli.

Vessojen viereisestä kabinetista revittiin kokolattiamatto pois ja kabinetin seinästä löytyi alkuperäinen eteläpuoleinen sisäänkäynti.

Keittiönä toimineen huoneen lattia avataan ja sieltä tutkitaan alkuperäisiä vasoja ja hirsiä. Toivottavasti ei tule suuria yllätyksiä...

Ainoa valopilkku tähän saakka on ollut Museoviraston avustus 20 000 euroa tälle vuodelle, kuten Lovarissa jo totesin, että se on kuin hyttysenpissa Itämeressä. Kaikille Juudaksille Loviisassa, joiden ainoa mielenkiinto kohdistuu Kappelin valmistumiseen sanon, että tervetuloa tutustumaan, kun Kappelin ovet ovat auki. Positiivisempiä mielipiteitäkin löytyy, sähköpostitse ja paikan päällä. Eräskin vanhempi herra tarjoutui auttamaan purkutöissä...

Kappeliin on tullut jo ensimmäinen varauskin: vasta perustettu naisten Lions Loviisa tulee kesäkuussa juomaan kuohua ja syömään kakkua sekä tutustumaan nurkkiin.

Tämän viikon aikaansaannoksista on tullut jo kuvat Lovarin kuvagalleriaan netissä www.loviisansanomat.net/galleria . Työt jatkuvat taas ensi viikolla ja tahti on kova.

Kappelin valmistuminen

Olen sopinut Itä-Uudenmaan liiton kanssa tapaamisen. Tarkoituksena on luoda työllisyyskurssi, johon voisi ottaa osaa viitisen puutyöhön perehtyneitä kirvesmiestä tai rakennuskonservaattoria, mielellään Loviisan seudulta. Näiden kanssa on tarkoitus saada purkutyöt loppuun ja uudet ovi- ja ikkuna-aukot umpeen. Guruksi aion pyytää arkkitehti, professori Panu Kailaa. Hänen kanssaan teimme yhteistyötä jo 1970-luvun loppupuolella toimiessani hänen assarinaan Teknillisessä korkeakoulussa. Arkkitehtiylioppilaille opetimme käytännössä vanhojen ikkunapuitteiden uudelleen maalausta vanhoin konstein. Poistettiin maalia, kitattiin ja maalattiin öljymaalilla. Kappelin purkutyöt on tarkoitus suorittaa siten, että 1940-luvulla rakennettu julkisivu erkkereineen pudotetaan nurin vasta,kun saadaan uudet ovet ja ikkunat vanhoihin reikiinsä. Näin vältymme ilkivallalta ja asiattomilta pääsyn sisätiloihin.

Tämän jälkeen olisi tarkoitus laitaa kokoon pintakäsittelykurssi seuraavana kesänä.

On se kumma ihmisen mieli, varsinkin miespuolisilla, ainoa kysymys Kappelista, koska se on valmis. Kysymyshän on hyvin yksiselitteinen ja vastaus taas paljon laajempi... Tapasin viime kuussa, Aurinkorannikon viilentyvässä yössä Andalusian Swing Bandin esityksessä, iloiset herrat viehättävine rouvineen. Herrat olivat Lovarin ex-päätoimittaja EVP, Tauno Einiö ja politiikko Porvoosta Klaus Hellberg. Herroilla oli hauskaa, kuppien lomassa, lupasvat tulla kesällä Kappelin avajaisiin. Vastasin, että kyllähän se sopii. Loviisan Big Band on tilattu ja Oskari Orenius luvannut tulla puhaltamaan torvea ja soittamaan vanhoja Kappelisävellyksiä. Lisäksi olen jo tilannut Vaherista Håkilta Kappeli-leivoksen. Ja Maaria Mäntysaari on luvannut etsiä internetistä elävän riikinkukon tepastelemaan Kappelin pihalle. Tämä kaikki tapahtuu kesällä, mutten kerro minä vuonna... Niin olkaat tervetulleita!

Uusimaa-lehden markkinoinnissa, supermyyjä Jarkko Jolkkonen kyseli, kuinka ollakaan samaa asiaa. Vastasin hänelle; pelaat kuulemma golfia? Kyllä. Mikäköhän on tasoituksesi? Jarkko vastasi 12. No, koskakohan ilmottaudut US Openiin? Silloin Jolkkonen tajusi kysymykseni ja johon hän vastasi, että kyllä Kappeli on ennen valmis kuin hän on US Openissa...
Paineet on kovat, sanoi entinen sulhasmieskin.

Kappelin uuninluukut

Tiedätte varmaan, että alkanut vuosi on härän/puhvelinvuosi kiinalaisessa ajanlaskussa? Se tarkoittaa, että on paljon vastoinkäymisiä. Vanhassa Porvoossa, Helmen pihassa helmikuussa kaatui viemärijärjestelmä eli Helmen viemärivesi tyhjentyi Helmerin keittiön lattialle. Ei se mitään, mutta kun tuli putkimies Tökkeri miehineen pihamaalle ja etsimään viemärin kantta lumen ja jään alta. Eikä sekään vielä mitään,mutta itse olin Espanjssa... No, sekin on nyt hoidettu ja korjattu myös kosteusvauriot. Tiesittekö muuten, että Kappelissa on ollut viemärikaivo, joka on 11m syvä. Tämän kertoi taas entinen loka-autonkuljettaja, joka on sitä tyhjentänyt vuosien varrella. Nykyisin hän jakaa Valion maitoa, myös meille Helmeen.

In memorian



Suru-uutinen tuli Loviisasta. Hyvä ystäväni, monivuotinen hengenheimolaiseni Erik Wiik on poistunut keskuudestamme.Tutustuin Erikiin noin 25 vuotta sitten, jolloin hänen avovaimollaan Hanne Sorangolla oli antiikkiliike Helmen naapurissa. Muistan jopa ajan, jolloin vanhin poikani Veikko kastettiin Tuomiokirkossa, he olivat itseoikeutettuina vieraina. Erik oli arkeologi ja intellektuelli, oli mukana mm. tutkimusryhmässä, joka etsi Mooseksen veljen Aaronin hautaa Nuubian erämämaan vuoristossa. Kertoi, kuinka siellä oli skorpioneja, jotka pisti jostakin vällyn alta hiekassa. Ainoat, jotka kestivät piston olivat muulinkuljettajat, jotka vain ravistivat itseään ja jatkoivat matkaa. Erik Wiikillä on ollut myös ravintolabusinesta mm. kuuluisa Meriniemi ja Palski Kotkassa ja Kiviniemen kartano Pyhtäällä. Erik ja Hanne ostivat noin kolmisenkymmentä vuotta sitten vanhan 1700-luvun puutalopihan Loviisan Suolatorilta. Kesämökikseen, kuten he minulle kertoivat. Ihmettelin kovasti ääneen asiaa ja kummaksuin. En ihmettele enään... Talo esitellään kirjassa Kuningattaren kaupungissa. Aina Erikin nähdessäni, kerroin ihailevani Kappelia. Erik puristi paljasta päätään ja sanoi, älä hullujas puhu. Lopulta,kun olin rakennuksen ostanut hän tuli Kappelissa käymään viime lokakuussa, josta on valokuva LS:n nettigalleriassa, hän puristi taas päätään. Esitin hänelle vanhaa, pilalle maalattua kaakeliuunia, josta oli luukut varastettu. Erik lupasi olla neuvonantajana ja hankkia uudet luukut. Ne luukut odottavat Suolatorin keltamulta- talossa Kappeliin vientiä... Erik Wiikin muistotilaisuus on ensi lauantaina Kaisaniemenrannssa Helsingissä.

Eilen oli päivä, jolloin vanha isäni Arvi Kallio puettiin arkkuvaatteisiin ja seisoimme avoimen arkun äärellä ja lauloimme Maa on niin kaunis. Lippu puolitangossa olevan ruumisauton perässä ajoimme surusaattueessa Forssan hautausmaan ruumishuoneelle. Isäni oli hyvä ammattimies, todellinen työmies, mestarinkirjan tehnyt makkaramestari, joka toimi LSO:n Forssan tehtaan mestarina ja parikymmentä vuotta yrittäjänä Peromaan Makkaratehtaalla Karkkilassa. Olin tuolloin 11-vuotias ja siitä saakka olen tehnyt töitä. Muut mukulat kesäisin lomallaan menivät uimarannalle, niin minä pussitin grillimakkaraa kauppojen tiskille... Kotonani olen oppinut, mitä on työnteko ja hyvä ammattitaito. Ne kulkevat käsikädessä. Ja mitä on ammattiylpeys ja työhönsä ja tekemiseensä sitoutuminen.

Kaikella on aikansa. Isälläni oli hauska tapa, hän oli ikänsä soittanut mandoliinia, maniskaa, vielä viimeiseen saakka esiintynyt Forssan Pelimanneissa. Kotona,kun oli vieraita ja Arvi oli kyllästynyt seurustelemaan, oli vitsi, että jaa-ha oli aika lähteä kotiin, kun isäntä otti mandoliinin esiin ja alkoi soittaa...

Näin on taas kaksi läheistä poistunut. Mitenköhän tämä vuosi jatkuu..?

"Kukahan tämän rujan on ostanut...?"

Olen yrittänyt saada kiinni eri alojen ihmisiä, joiden avulla Kappeli pääsee eteenpäin. Glorian Antiikki -lehdestä toimittaja, monivuotinen ystäväni Antti Nuortio soitti ja pyysi saada lehden seurata kunnostustyötä. Sehän sopii mainiosti,kuten naapurimaassamme Ruotsissa kaikki alan lehdet kirjoittavat paljon vanhojen talojen kunnostustyöstä. Kerrottuani siitä toimittaja Maria Schulginille,hän pyysi, että kyseisen lehden numeron pitäisi ilmestyä juuri ennen WWP:tä, koska siitä olisi iloa paljon iloa Loviisan tapahtumalle. Varsinkin kun Kappelissa on tarkoitus järjestää työnäytös kyseisenä viikonloppuna elokuun lopulla. Samoin lupauduin, että Kappeliin saa laittaa esille taidenäyttelyn, isokokoisiakin töitä, sinne kyllä mahtuu... Samoin soitin Axxum Kuggomin rehtorille ja yritän saada heille oppilastyökohteen Kappelin koristeleikkaus puuosista. Onneksi niistä löytyy piirretyt mallit ja purkutöiden yhteydessä dokumentoidut ikkuna- ja ovilistat.

Syksyllä kuulin Aktian pankinjohtaja, evp. Erkki Tuormaalta, että Fortumin johtaja Peter Tuominen etsii valaistuskohteista Loviisasta. Kerroin kaupunginarkkitehti, vai pitäisikö sanoa Suur - Loviisan uudesta teknisen keskuksen osastopäällikkö, Maaria Mäntysaarelle asiasta ja olimme yhtä mieltä siitä, että Kappelin puiston vanha kiviaita pitää valaista. Siitä tulisi komea valoväylä torilta Kappeliin. Olen kuullut jo asukkailtakin,että puisto on pimeä ja turvaton iltakävelijöille koiran kanssa. Viime viikolla soitin Kymenlaakson Sähköön ja pyysin konsulttiapua paikanpäälle. Elimäeltä saapuikin kaksi mieshenkilöä, jotka paikan päälle saavuttuaan ja rakennuksen kierrettyään totesivat, kukahan tämänkin rujan on ostanut... Rakennuksen takapuolella on suuret, antiikkiset mittaritaulut, jotka mittarinlukija voi ulkopuolelta lukea. Todettiin, että kyllä ne voisi olla sisäpuolella, koska kyseinen seinä puretaan pois, samoin kuin suurin osa muuta rakennelmaa. Sisällä on niin suuri mittaritaulu, että siihen voi asentaa vaikka mitä. Esteettinen se tosin ei ole. Koskapa sähkömittaritaulu sopisi sisustukseen ..? Lämmitysvaihtoehtoista olen kysellyt monien mielipidettä,kumpi ompi parempi kauko-vai maalämpö. Nykyiselläähän Kappelissa ei ole kuin umpeenmuuratut kaakeliuunit. Siihen pitää palata sitten myöhemmin, kun se on ajankohtainen.

Vielä tästä ajatuksesta Taj Mahal. Siihenhän liittyy surullinen tarina lempivaimon kuolemasta ja sen muistoksi leski rakennutti rakkauden symboliksi temppelin, joka kauneudessaan on maailman kuulu. Muistatteko tarinan, mikä liittyy Kultarannan rakentamiseen Suomessa ? Viime vuosisadan alussa toimi menestykäs liikemies Alfred Kordelin, joka hankki tontin Naantalista, meren rannalta. Hän rakennutti komean graniittilinnan tontille ja nimeksi tuli Kultaranta. Muut ajan liikemiehet irvivät kateellisina talon loistokkuutta ja sitä miten Kordelinillä oli varaa siihen. Tähän hän vastasi,että teillähän on vaimot, joita ylläpidätte ja joihin rahanne menevät. Alfred Kordelin oli nimittäin poikamies...

Taj Mahalin surkea rakkaustarina ...

Viime vuoden elokuun viimeisenä viikonloppuna, kun oli WWP-tapahtuma Loviisassa oli Kappelin ovet avoinna yleisölle, aivan siinä kunnossa, kun ostin sen. Olipa kylässä jopa meidän kulttuuriministerimme Stefan Wallin. Luulenpa,että hän ei ymmärtänyt siitä kuntokartotuksesta, jonka hän teki, muuta kuin: karmeaa... Samoin muut uteliaat, jopa porvoolaiset, kuten entinen ympäristöministerimme Kaj Bärlund.

Hauskinta oli tapahtumassa se, että entiset Kappelin työntekijät kertoivat, kuten missä kohtaan oli kilpailu, kuka sai kuohuviinipullonkorkin kauimmas vastapäistä seinää kohti. Samoin kuin tarina siitä, että aina alkuillasta sorsat marssivat lammesta Kappelin pääovesta sisään ja tarjoilijat laittoivat niille ruokakipot eteen ruoantähteistä.

Kaikki kävijät olivat samaa mieltä, että rakennus on päästetty kurjaan kuntoon. Tosi hyvä asia on, että kaikki ovat voineet nähdä silloisen lähtötilanteen. Tämän jälkeen on saatu rakennuspurkulupa kolmanneksen purkamiseen. Se tarkoittaa vuoden 1947 laajennetun osien purkamiseksi. ensi töiksemme purimme ulkoterassit, jotka oli rakennettu 1980-luvun alussa. Odotimme löytävämme terassin alta loviisalaisten vanhoja kihlasormuksia ja kolikoita, mutta tulos jäi laihaksi...

Sitten purimme sisääntuloaulan eli narikan seinälevyt, sermin ja vanhat kokolattiamatot. Sitten aloimme etsiä vanhan talonseinän ikkunoita ja ovia. Samoin kuin sisäterassin pylväät, kaiteet, ikkunoiden ja ovien vuorilaudat. Niitä sitten löytyikin, tosin aina ulkonevat osat oli ukot laittanut "vaateriin", joten pettymyksemme ne oli viskattu menemään. Pääsalista kaivoimme vanhat pariovet esiin, jotka johtivat kabinettiin,joka viimeksi on ollut juottola. Onneksi vintillä on irrallisia ovia ja ikkunoita, jotka sopivat johonkin reikään. Arvatkaa,montako kuollutta muumiopulua on löytynyt panelointien välissä, jotka on vintiltä pudonneet, eivätkä enää päässeet seinienraosta pois... Eli viisi isoa lavaa on lähtenyt "ongelmajätelaitokselta" pois, vaikka rakennus ostettiin tyhjänä huonekaluista, ravintolalaitteista ja hehtaari-ilmastointiputkista. Ja vielä lähtee monta lavaa...

Kappeli, Loviisan Helmi

Nyt päästään asiaan. Haluan kertoa teille kaikille kiinnostuneille, loviisalaisten keitaan Kappelin restauroinnista, näin Loviisan Sanomien kautta. Muista katsoa myös kuvat.

Viime elokuussa tehtyjen kauppojen kautta edelsi noin neljän vuoden kriittinen pohdinta. Kävin aina kesäisin istumassa iltaisin puistokemistien seurana ja ihailemassa puistoa ja tunnelmaa.

Jostakin syystä Kappeli ei jättänyt minua rauhaan. Tiesin olevani ehkä jollakin lailla päästäni vialla tosiasioiden edessä. Jokainen selkojärkinen varmasti tiesi, että tuli olisi ollut ainoa ratkaisu. Tiedättehän, mitkä ovat vanhan rakennuksen kolme vihollista? Tuli on yksi, toinen on vesi ja kolmas Museovirasto... Saas nähdä miten minun käy.

Jopa Loviisan kaupungin teknisenpuolen päällikkö Yrjö Meltaus kertoi Vartissa, että tähän korjaustyöhön ei insinöörin taidot riitä! Olen täysin samaa mieltä.
Joka tapauksessa tässä ollaan luomassa puitteita restaurointi aikataululle. Onni onnettomuudessa ja lykky on ollut tosi selväjärkinen pohjalaisämmä, kuten Juhani Palmu sanoo pohjalaisnaisesta, saadessani suunnittelijoiksi arkkitehdit Maaria Mäntysaaren ja miehensä Oskar Oreniuksen. Voin kertoa teille kaikille; en olisi lähtenyt koko projektiin mukaan ilman heitä.

Näin se vain on, kun toinen osaa lukea ja toinen kirjoittaa. Puhuimme heti yhteistä kieltä ja he syvensivät näkemystäni, mikä aikakausi tulee olemaan restaurointityön lopputulos.
Voin kertoa,että siitä tulee hurmaava! Työnimi projektille on Taj Mahal ! 

JATKUU ...