Uusi vuosi- uudet haasteet...

Haluan toivottaa kaikille Kappelin Ystäville Riemullista Uutta Vuotta ja anteeksipyyntöni, kun olen pitänyt teidät pimennossa. On vaan niin ollut suurenluokan ratkaisujen vuosi, joihin kulunut paljon energiaa. Tässä suren jo Kappelinkin tulevaisuutta. Puisto on huonosti valaistu, pikkupojat vielä kivittävät ikkunoita ja kun avoterassi avataan, siellä istuvat puistokemistit.

Mennäänpä alkuvuoteen. Muistatte varmaan, että Kappeli sai Museovirastolta 18 000 € ikkunoihin. Ensin tsemppasin malli-ikkunoiden kanssa koko alkukesän. Lopulta sain neljä tekijää valmistakaan arkkitehdin piirtämän koeikkunan. No,kun sain piirustukset, niin ensimmäinen puuseppä sai burnoutin työssään ja seuraavia etsittiin. Positiivista asiassa oli, että löysin Billnäsin ikkunanentisöintikurssilta lopputyötään tekevän Mirka Halosen Porvoosta. Hän entisti Kappelin ison salin kolme ikkunaa, joka siis käsittää yhteensä yhdeksän ikkunaa. Samoin hän korjasi yläkerran kolme ristikkokoristeista ikkunaa. Muistakaa, että nyt ei ole kyseessä ns tuplia, joita kesäravintolassa ei ole koskaan ollut.
KK-Teräpalvelun Petri Haddaksessa valmisti kyseiset ikkunat, joita oli yhdeksän kertaa kolme. Puupuhtaat ikkunat kävin sitten pohjamaalaamassa Lasikolmikossa kittiurat ennen lasitusta öljykitillä. Nyt ne odottavat asennettuna kevättä, jotta ikkunat voidaan valmiiksi öljymaalata sään lämmetessä. Kaikki vanhat helat, saranat ja salvat on uudelleen käytetty, puhdistettu kodin putkimiehellä ja shellakattu.
Tämän lisäksi ikkunaentisöinnistä on tehty hieno kirjallinen selostus jälkipolville Mirkan ansiota.

Kappelin julkisivu on oma tarinansa. Kaikki purettiin: mädät paneelit ja hirret tarpeen mukaan ja uusittiin vastaavalla puumateriaalla.Ulko-oven paikka siirrettiin alkuperäiselle paikalleen lammenpuolelta. Kesä meni siinäkin, että ajoin tämä mädät puulistojen ja paneeleiden palaset autossa Liljendahliin Haddaksen sahalle ja sain loistavan palvelun. Sieltä löytyy terät malliin kuin malliin. On Kappelin vaaka-ja pystypaneelit ja mahtava julkisivun jalka -ja mahalista. Palvelu pelasi ja olin tosi tyytyväinen. Haddas alltid frågade, paljonko tarvitset. Vastasin, onko sata juoksumetriä paljon vai vähän. Pikkuhiljaan saatiin sitten määrät hanskaan.
Julkisivuakin on jo koemaalattu ja etsitty lopullisia sävyjä. Nyt sieltä löytyy Uulan värikartasta seinävärinä pellava ja listavärinä savi. Aika tyylikäs sanoisin.

Sisältä on sitten viety kolme suurta roskalavaa ryönää taas Loviisan kaatopaikalle. Lattioiden alustat on tyhjennetty luita myöden eli niin paljon kuin on irronnut. Hauska löytökin taas tehtiin; almanakka vuodelta 1889. Muistatteko sen tulitikkuaskilöydön? Lappträskin yli satavuotias tikkuaski tulitikkutehtaalta, joka toimi 1900-luvun alkupuolella noin kymmenen vuotta. Ystäväni Eddie Bruce tutki sitä silmät pyöreinä ja myi sen sitten Vanhat talot markkinoilla keräilijälle 300 eurolla. Sillä sitten ostettiin taas lautaa Loviisan Puusta.
Muukin mielenkiintoinen löytö tehtiin. Kun purettiin ravintolan vanhaa jääpalavarastoa, sieltä löytyi kaksoishirsirunko. Se oli varmasti eristänyt kesäiseen aikaan grogijäiden säilyvyyden. Itse varasto oli taas täynnä ryönää, sitä oli pidetty aivan kaatopaikkana. Nyt siitä tulee varasto ulkokalusteille ja lumilapioille.

Kappelin huonoin osa on ollut ehdottomasti rakennuksen takaosa. Se missä kasvoi horsmat ränneissä ja seinät oli lietteestä vihreinä. Siitä osasta oli sekä lattia- ja kattovasat täysin mätiä. Kaikki purettiin pois ja uusittiin. Seinien ulkoasu tulee olemaan kuten ennenkin: vaaka- ja pystypaneeli. Verannan viimeisen pää haluan olevan ummessa ja säilyttää kolme viimeistä ikkunaa tuulensuojaksi. Siksi, että siitä tulee orkesterinurkkaus. Siihen on tarkoitus myös rakentaa koroke, jota voidaan pitää näyttämönä. Siellä sitten tulee soittamaan Loviisan Big Band, joka on jo tilattu kesäkuussa soittamaan. Sitä en kerro teille minä vuonna.
Tonttikauppakaan ei sitten vielä onnistunut viime vuoden aikana. Toivottavasti ei mies taas vaihdu.


Uudet apuraha-anomukset on laitettu sisälle ja rakennupiirustukset on tarkoitus saada viimein valmiiksi. Terveisiä vain Ohtolle... Jos joku kysyy, onko Kappelissa mitään tapahtunut, tervetuloa katsomaan. Elokuun Vanhat talot messutapahtumassa meillä kävi parisen tuhatta vierailijaa. Meillä oli siellä ikkunankorjaustyönäytös, jonka Mirka ystävineen järjesti. Kappeli kautta aikojen -näyttely: kankaallepainetut kuvataulut ja biomaatuva tiskirätti tehtynä vanhasta postikorttikuvasta uutena tuotteena Pro Kappeli, t-paidan ja ekokassin lisäksi. Se on Kappelin brändäystä. Mukavinta oli, kun vanhat fanit ovat kolmatta kertaa vuosittain käymässä Kappelissa ja seuraamassa edistymistä. Huvittavinta taphtumassa oli vanhat rouvat, jotka astuivat Kappelin ovesta sisään totesivat yhteen ääneen OH-HOH! Enpä tiedä mitä he odottivat näkevänsä. Varmasti ruusutapetit seinillä ja pitsiverhot ikkunoissa kuten muissa näyttelytaloissa. Katsootan, missä vaiheessa saadaan prinsessa ruusunen kuoriutumaan satavuotiaasta unestaan ja rojautetaan fasadi esiin erkkerin tieltä. Siinä sitä haastetta on odotettavissa...