Kappelin valmistuminen

Olen sopinut Itä-Uudenmaan liiton kanssa tapaamisen. Tarkoituksena on luoda työllisyyskurssi, johon voisi ottaa osaa viitisen puutyöhön perehtyneitä kirvesmiestä tai rakennuskonservaattoria, mielellään Loviisan seudulta. Näiden kanssa on tarkoitus saada purkutyöt loppuun ja uudet ovi- ja ikkuna-aukot umpeen. Guruksi aion pyytää arkkitehti, professori Panu Kailaa. Hänen kanssaan teimme yhteistyötä jo 1970-luvun loppupuolella toimiessani hänen assarinaan Teknillisessä korkeakoulussa. Arkkitehtiylioppilaille opetimme käytännössä vanhojen ikkunapuitteiden uudelleen maalausta vanhoin konstein. Poistettiin maalia, kitattiin ja maalattiin öljymaalilla. Kappelin purkutyöt on tarkoitus suorittaa siten, että 1940-luvulla rakennettu julkisivu erkkereineen pudotetaan nurin vasta,kun saadaan uudet ovet ja ikkunat vanhoihin reikiinsä. Näin vältymme ilkivallalta ja asiattomilta pääsyn sisätiloihin.

Tämän jälkeen olisi tarkoitus laitaa kokoon pintakäsittelykurssi seuraavana kesänä.

On se kumma ihmisen mieli, varsinkin miespuolisilla, ainoa kysymys Kappelista, koska se on valmis. Kysymyshän on hyvin yksiselitteinen ja vastaus taas paljon laajempi... Tapasin viime kuussa, Aurinkorannikon viilentyvässä yössä Andalusian Swing Bandin esityksessä, iloiset herrat viehättävine rouvineen. Herrat olivat Lovarin ex-päätoimittaja EVP, Tauno Einiö ja politiikko Porvoosta Klaus Hellberg. Herroilla oli hauskaa, kuppien lomassa, lupasvat tulla kesällä Kappelin avajaisiin. Vastasin, että kyllähän se sopii. Loviisan Big Band on tilattu ja Oskari Orenius luvannut tulla puhaltamaan torvea ja soittamaan vanhoja Kappelisävellyksiä. Lisäksi olen jo tilannut Vaherista Håkilta Kappeli-leivoksen. Ja Maaria Mäntysaari on luvannut etsiä internetistä elävän riikinkukon tepastelemaan Kappelin pihalle. Tämä kaikki tapahtuu kesällä, mutten kerro minä vuonna... Niin olkaat tervetulleita!

Uusimaa-lehden markkinoinnissa, supermyyjä Jarkko Jolkkonen kyseli, kuinka ollakaan samaa asiaa. Vastasin hänelle; pelaat kuulemma golfia? Kyllä. Mikäköhän on tasoituksesi? Jarkko vastasi 12. No, koskakohan ilmottaudut US Openiin? Silloin Jolkkonen tajusi kysymykseni ja johon hän vastasi, että kyllä Kappeli on ennen valmis kuin hän on US Openissa...
Paineet on kovat, sanoi entinen sulhasmieskin.

Kappelin uuninluukut

Tiedätte varmaan, että alkanut vuosi on härän/puhvelinvuosi kiinalaisessa ajanlaskussa? Se tarkoittaa, että on paljon vastoinkäymisiä. Vanhassa Porvoossa, Helmen pihassa helmikuussa kaatui viemärijärjestelmä eli Helmen viemärivesi tyhjentyi Helmerin keittiön lattialle. Ei se mitään, mutta kun tuli putkimies Tökkeri miehineen pihamaalle ja etsimään viemärin kantta lumen ja jään alta. Eikä sekään vielä mitään,mutta itse olin Espanjssa... No, sekin on nyt hoidettu ja korjattu myös kosteusvauriot. Tiesittekö muuten, että Kappelissa on ollut viemärikaivo, joka on 11m syvä. Tämän kertoi taas entinen loka-autonkuljettaja, joka on sitä tyhjentänyt vuosien varrella. Nykyisin hän jakaa Valion maitoa, myös meille Helmeen.

In memorian



Suru-uutinen tuli Loviisasta. Hyvä ystäväni, monivuotinen hengenheimolaiseni Erik Wiik on poistunut keskuudestamme.Tutustuin Erikiin noin 25 vuotta sitten, jolloin hänen avovaimollaan Hanne Sorangolla oli antiikkiliike Helmen naapurissa. Muistan jopa ajan, jolloin vanhin poikani Veikko kastettiin Tuomiokirkossa, he olivat itseoikeutettuina vieraina. Erik oli arkeologi ja intellektuelli, oli mukana mm. tutkimusryhmässä, joka etsi Mooseksen veljen Aaronin hautaa Nuubian erämämaan vuoristossa. Kertoi, kuinka siellä oli skorpioneja, jotka pisti jostakin vällyn alta hiekassa. Ainoat, jotka kestivät piston olivat muulinkuljettajat, jotka vain ravistivat itseään ja jatkoivat matkaa. Erik Wiikillä on ollut myös ravintolabusinesta mm. kuuluisa Meriniemi ja Palski Kotkassa ja Kiviniemen kartano Pyhtäällä. Erik ja Hanne ostivat noin kolmisenkymmentä vuotta sitten vanhan 1700-luvun puutalopihan Loviisan Suolatorilta. Kesämökikseen, kuten he minulle kertoivat. Ihmettelin kovasti ääneen asiaa ja kummaksuin. En ihmettele enään... Talo esitellään kirjassa Kuningattaren kaupungissa. Aina Erikin nähdessäni, kerroin ihailevani Kappelia. Erik puristi paljasta päätään ja sanoi, älä hullujas puhu. Lopulta,kun olin rakennuksen ostanut hän tuli Kappelissa käymään viime lokakuussa, josta on valokuva LS:n nettigalleriassa, hän puristi taas päätään. Esitin hänelle vanhaa, pilalle maalattua kaakeliuunia, josta oli luukut varastettu. Erik lupasi olla neuvonantajana ja hankkia uudet luukut. Ne luukut odottavat Suolatorin keltamulta- talossa Kappeliin vientiä... Erik Wiikin muistotilaisuus on ensi lauantaina Kaisaniemenrannssa Helsingissä.

Eilen oli päivä, jolloin vanha isäni Arvi Kallio puettiin arkkuvaatteisiin ja seisoimme avoimen arkun äärellä ja lauloimme Maa on niin kaunis. Lippu puolitangossa olevan ruumisauton perässä ajoimme surusaattueessa Forssan hautausmaan ruumishuoneelle. Isäni oli hyvä ammattimies, todellinen työmies, mestarinkirjan tehnyt makkaramestari, joka toimi LSO:n Forssan tehtaan mestarina ja parikymmentä vuotta yrittäjänä Peromaan Makkaratehtaalla Karkkilassa. Olin tuolloin 11-vuotias ja siitä saakka olen tehnyt töitä. Muut mukulat kesäisin lomallaan menivät uimarannalle, niin minä pussitin grillimakkaraa kauppojen tiskille... Kotonani olen oppinut, mitä on työnteko ja hyvä ammattitaito. Ne kulkevat käsikädessä. Ja mitä on ammattiylpeys ja työhönsä ja tekemiseensä sitoutuminen.

Kaikella on aikansa. Isälläni oli hauska tapa, hän oli ikänsä soittanut mandoliinia, maniskaa, vielä viimeiseen saakka esiintynyt Forssan Pelimanneissa. Kotona,kun oli vieraita ja Arvi oli kyllästynyt seurustelemaan, oli vitsi, että jaa-ha oli aika lähteä kotiin, kun isäntä otti mandoliinin esiin ja alkoi soittaa...

Näin on taas kaksi läheistä poistunut. Mitenköhän tämä vuosi jatkuu..?