tiistai 24. helmikuuta 2009

"Kukahan tämän rujan on ostanut...?"

Olen yrittänyt saada kiinni eri alojen ihmisiä, joiden avulla Kappeli pääsee eteenpäin. Glorian Antiikki -lehdestä toimittaja, monivuotinen ystäväni Antti Nuortio soitti ja pyysi saada lehden seurata kunnostustyötä. Sehän sopii mainiosti,kuten naapurimaassamme Ruotsissa kaikki alan lehdet kirjoittavat paljon vanhojen talojen kunnostustyöstä. Kerrottuani siitä toimittaja Maria Schulginille,hän pyysi, että kyseisen lehden numeron pitäisi ilmestyä juuri ennen WWP:tä, koska siitä olisi iloa paljon iloa Loviisan tapahtumalle. Varsinkin kun Kappelissa on tarkoitus järjestää työnäytös kyseisenä viikonloppuna elokuun lopulla. Samoin lupauduin, että Kappeliin saa laittaa esille taidenäyttelyn, isokokoisiakin töitä, sinne kyllä mahtuu... Samoin soitin Axxum Kuggomin rehtorille ja yritän saada heille oppilastyökohteen Kappelin koristeleikkaus puuosista. Onneksi niistä löytyy piirretyt mallit ja purkutöiden yhteydessä dokumentoidut ikkuna- ja ovilistat.

Syksyllä kuulin Aktian pankinjohtaja, evp. Erkki Tuormaalta, että Fortumin johtaja Peter Tuominen etsii valaistuskohteista Loviisasta. Kerroin kaupunginarkkitehti, vai pitäisikö sanoa Suur - Loviisan uudesta teknisen keskuksen osastopäällikkö, Maaria Mäntysaarelle asiasta ja olimme yhtä mieltä siitä, että Kappelin puiston vanha kiviaita pitää valaista. Siitä tulisi komea valoväylä torilta Kappeliin. Olen kuullut jo asukkailtakin,että puisto on pimeä ja turvaton iltakävelijöille koiran kanssa. Viime viikolla soitin Kymenlaakson Sähköön ja pyysin konsulttiapua paikanpäälle. Elimäeltä saapuikin kaksi mieshenkilöä, jotka paikan päälle saavuttuaan ja rakennuksen kierrettyään totesivat, kukahan tämänkin rujan on ostanut... Rakennuksen takapuolella on suuret, antiikkiset mittaritaulut, jotka mittarinlukija voi ulkopuolelta lukea. Todettiin, että kyllä ne voisi olla sisäpuolella, koska kyseinen seinä puretaan pois, samoin kuin suurin osa muuta rakennelmaa. Sisällä on niin suuri mittaritaulu, että siihen voi asentaa vaikka mitä. Esteettinen se tosin ei ole. Koskapa sähkömittaritaulu sopisi sisustukseen ..? Lämmitysvaihtoehtoista olen kysellyt monien mielipidettä,kumpi ompi parempi kauko-vai maalämpö. Nykyiselläähän Kappelissa ei ole kuin umpeenmuuratut kaakeliuunit. Siihen pitää palata sitten myöhemmin, kun se on ajankohtainen.

Vielä tästä ajatuksesta Taj Mahal. Siihenhän liittyy surullinen tarina lempivaimon kuolemasta ja sen muistoksi leski rakennutti rakkauden symboliksi temppelin, joka kauneudessaan on maailman kuulu. Muistatteko tarinan, mikä liittyy Kultarannan rakentamiseen Suomessa ? Viime vuosisadan alussa toimi menestykäs liikemies Alfred Kordelin, joka hankki tontin Naantalista, meren rannalta. Hän rakennutti komean graniittilinnan tontille ja nimeksi tuli Kultaranta. Muut ajan liikemiehet irvivät kateellisina talon loistokkuutta ja sitä miten Kordelinillä oli varaa siihen. Tähän hän vastasi,että teillähän on vaimot, joita ylläpidätte ja joihin rahanne menevät. Alfred Kordelin oli nimittäin poikamies...

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Taj Mahalin surkea rakkaustarina ...

Viime vuoden elokuun viimeisenä viikonloppuna, kun oli WWP-tapahtuma Loviisassa oli Kappelin ovet avoinna yleisölle, aivan siinä kunnossa, kun ostin sen. Olipa kylässä jopa meidän kulttuuriministerimme Stefan Wallin. Luulenpa,että hän ei ymmärtänyt siitä kuntokartotuksesta, jonka hän teki, muuta kuin: karmeaa... Samoin muut uteliaat, jopa porvoolaiset, kuten entinen ympäristöministerimme Kaj Bärlund.

Hauskinta oli tapahtumassa se, että entiset Kappelin työntekijät kertoivat, kuten missä kohtaan oli kilpailu, kuka sai kuohuviinipullonkorkin kauimmas vastapäistä seinää kohti. Samoin kuin tarina siitä, että aina alkuillasta sorsat marssivat lammesta Kappelin pääovesta sisään ja tarjoilijat laittoivat niille ruokakipot eteen ruoantähteistä.

Kaikki kävijät olivat samaa mieltä, että rakennus on päästetty kurjaan kuntoon. Tosi hyvä asia on, että kaikki ovat voineet nähdä silloisen lähtötilanteen. Tämän jälkeen on saatu rakennuspurkulupa kolmanneksen purkamiseen. Se tarkoittaa vuoden 1947 laajennetun osien purkamiseksi. ensi töiksemme purimme ulkoterassit, jotka oli rakennettu 1980-luvun alussa. Odotimme löytävämme terassin alta loviisalaisten vanhoja kihlasormuksia ja kolikoita, mutta tulos jäi laihaksi...

Sitten purimme sisääntuloaulan eli narikan seinälevyt, sermin ja vanhat kokolattiamatot. Sitten aloimme etsiä vanhan talonseinän ikkunoita ja ovia. Samoin kuin sisäterassin pylväät, kaiteet, ikkunoiden ja ovien vuorilaudat. Niitä sitten löytyikin, tosin aina ulkonevat osat oli ukot laittanut "vaateriin", joten pettymyksemme ne oli viskattu menemään. Pääsalista kaivoimme vanhat pariovet esiin, jotka johtivat kabinettiin,joka viimeksi on ollut juottola. Onneksi vintillä on irrallisia ovia ja ikkunoita, jotka sopivat johonkin reikään. Arvatkaa,montako kuollutta muumiopulua on löytynyt panelointien välissä, jotka on vintiltä pudonneet, eivätkä enää päässeet seinienraosta pois... Eli viisi isoa lavaa on lähtenyt "ongelmajätelaitokselta" pois, vaikka rakennus ostettiin tyhjänä huonekaluista, ravintolalaitteista ja hehtaari-ilmastointiputkista. Ja vielä lähtee monta lavaa...